Tallennusvirtualisointi

Tallennusvirtualisointi on teknologia, jossa fyysinen tallennusinfrastruktuuri esitetään loogisessa muodossa hallittavaksi kokonaisuudeksi. Sen tavoitteena on yhdistää useiden tallennuslaitteiden kapasiteetti, nopeus ja ominaisuudet siten, että hallinta on keskitetty ja resurssit voidaan jakaa joustavasti ja tehokkaasti.

Periaatteessa tallennusvirtualisointi kokoaa erilaiset tallennuslaitteet loogiseksi tallennuspooliksi, josta hallitaan volyymeja ja LUN:eja. Blokkitason tallennusvirtualisointi tarjoaa näkymän fyysisistä levyistä ja sovellukset näkevät LUN:eja, kun taas tiedostotasoinen tallennusmalli kohdistuu NFS- tai SMB-lähtöisiin tiedostoihin. Monissa ratkaisuissa on sekä blokki- että tiedostotason tuki. Ominaisuuksiin kuuluvat thin provisioning, snapshots, kloonit, replikointi sekä auto-tiering, joka siirtää dataa käytön mukaan nopeammalle tai kustannustehokkaammalle tallennus medialle.

Arkkitehtuurilta tallennusvirtualisointi voi olla laitteistopohjainen ratkaisu, ohjelmistopohjainen (software-defined storage, SDS) tai näiden yhdistelmä. Yleisiä toteutuksia ovat keskitetyt hallintakonsolit sekä host- tai verkko-ohjatut tallennusohjaimet. Ratkaisut integroituvat usein olemassa olevaan palvelin-, verkko- ja varmistusarkkitehtuuriin. Esimerkkejä kaupallisista ratkaisuista ovat VMware vSAN, Nutanix, Dell EMC PowerStore sekä NetApp ONTAP ja IBM Spectrum Virtualize.

Hyötyinä ovat parempi kapasiteetin hyödyntäminen, hallinnan yksinkertaistaminen, nopeampi käyttöönotto sekä parempi skaalautuvuus ja disaster recovery -kyvykkyydet. Haasteisiin kuuluvat aloituskustannukset, järjestelmän monimutkaisuus sekä mahdollinen riippuvuus tietystä toimittajasta ja yhteensopivuusongelmat. Tallennusvirtualisointi kuuluu yleisesti ohjelmistopohjaiseen tallennusstrategiaan ja pilvi-Integraatioon.