Tallennustasojen

Tallennustasojen käsite viittaa useiden tallennusmedioiden kerroksiin, joita käytetään dataa sijoitettaessa sen käytön perusteella. Tavoitteena on yhdistää korkea suorituskyky ja mahdollisimman alhaiset kustannukset sekä varmistaa, että harvemmin käytetty tieto voidaan arkistoida tehokkaasti. Järjestelmät toteuttavat tämän siirtämällä dataa tasolta toiselle käyttötilanteen muuttuessa.

Käyttöperiaate perustuu elinkaaren hallintaan: aktiivinen data sijoitetaan nopeille medioille, kuten SSD- tai NVMe-levyille, kun taas vähemmän käytetty data siirretään edullisemmille keskuslevyille tai arkistoon. Verkkopalveluissa ja pilvipalveluissa vastaavat tasot esiintyvät erillisinä tilauksina, kuten hot- ja cold-tasot sekä arkistotason palvelut.

Tavallisia tasoja ovat hot- tai aktiivinen taso (nopea pääsy), warm- tai välimäinen taso (hyvä suorituskyky kohtuulliseen hintaan) sekä cold- tai arkistointitaso (minimoidut kustannukset, pidemmät palautusajat). Pilvipalveluissa vastaavia tasoja ovat esimerkiksi Standard, Infrequent Access ja arkistotason kaltaiset luokitukset.

Hyödyt ovat kustannussäästöt, parempi resurssien hyödyntäminen ja energiatehokkuus sekä parempi skaalautuvuus. Haittoihin liittyy joissain tapauksissa latenssi- ja palautusajan kasvu sekä järjestelmän hallinnallinen monimutkaisuus, jos tasojen hallinta ei ole täsmällistä.

Käyttöönottoon kuuluu tiedon elinkaaren politiikkojen määrittäminen, automaattinen tiering sekä jatkuva valvonta. Tallennustasot voivat olla sekä paikallisia että pilviteitse toteutettavia, ja niiden suunnittelussa on otettava huomioon data-arvo, käyttökuorma ja tietoturva.