Tallennuskapasiteetit

Tallennuskapasiteetti kuvaa sitä, kuinka paljon dataa tallennusmedia tai tallennusjärjestelmä kykenee pitämään. Kapasiteetti ilmoitetaan tavujen (byte) yksiköissä ja niiden suuremmissa vastinnoissa, kuten kilotavuissa, megatavussa, gigatavussa, teratavussa, petatavussa ja exatavussa. Käytännössä kapasiteetti riippuu teknologiasta (HDD, SSD, optiset levyt, magneettinauhat) sekä käytöstä ja järjestelmän konfiguraatiosta.

Yleisimmät tallennuslaitteet ja niiden tyypilliset kapasiteetit: HDD-levyt kuluttajakäytössä ovat tavallisesti 1–18 teratavua, suuremmissa palvelin- ja tallennusjärjestelmissä useita kymmeniä teratavuita; SSD-levyt 128 gigatavusta 4 teratavuun kuluttajamarkkinoilla, yrityskäytössä useita teratavuita. Muistikortit ja USB-muistit 16 gigatavusta useampaan sataan gigatavuun. Optiset levyt, kuten Blu-ray, voivat tarjota 25–100 gigatavua yksittäisellä levyllä. Magneettinauhat mahdollistavat erittäin suurten arkistojen tallennuksen, usein petatavua- ja exatavua kokoisissa kokonaisuuksissa. Monissa ratkaisuissa käytetään useiden medioiden yhdistelmää ja redundanssia.

Alkuperäinen nimikapasiteetti ei aina vastaa käytettävissä olevaa tilaa. Tiedostojärjestelmän metadata, varmuuskopiot sekä järjestelmän omat varaukset vievät tilaa, mikä pienentää näkyvää kapasiteettia. Kapasiteetin kehitys on jatkuvaa: materiaalien tiivistämisen, uuden teknologian ja arkkitehtuurien myötä kapasiteetit kasvavat, mutta kustannukset, energiankulutus ja suorituskyky sekä tuottavuus vaikuttavat valintoihin.