Taivutussarjat

Taivutussarjat ovat suomen kielen sanojen taivutuksessa käytettyjä paradigmoja, jotka määrittelevät, miten sana saa eri muotoja sen kieliopillisen tehtävän mukaan. Taivutus kattaa sekä substantiivit että adjektiivit, pronominit ja verbit sekä joskus numeralit. Jokaiselle sanaluokalle on omat yleiset sarjansa, jotka kertovat, miten tavoitellut muodot muodostuvat.

Jokainen taivutussarja koostuu valmiista loppu- tai muotomuutoksista, jotka esiintyvät sanoissa, kuuluvien sanara-jen mukaan. Substantiiveilla sarjat ohjaavat lukujen ja sijamuotojen muotoja, kuten nominatiivin, genetiivin, partitiivin sekä inessiivin ja illatiivin kaltaisia muotoja; adjektiiveilla samankaltainen järjestelmä heijastaa sopivia pääte- ja vertailumuotoja; verbeillä taivutussarjat määrittelevät muun muassa aikamuodot, mielentilat ja persoona-indikaatit.

Esimerkki: sana talo (talo, taloja, talossa, taloon). Nominatiiviyksikkö: talo; genetiivi yksikkö: talon; partitiivi yksikkö: taloa; inessiivi yksikkö: talossa; illatiivi yksikkö: taloon. Monikossa vastaavat muodot ovat esimerkiksi nominatiivin: talot; genetiivi: talojen; inessiivi monikossa: taloissa; illatiivi monikossa: taloihin. Tämä havainnollistaa, miten taivutussarja ohjaa sanojen taivutusta eri tapauksissa ja lukumuodoissa. Konsonantti- gradation ja stemmin ominaisuudet voivat kuitenkin aiheuttaa poikkeamia, ja osa sanoista noudattaa erityisiä tai epäsäännöllisiä taivutusmalleja.

Taivutussarjoja käytetään laajasti kieltenkoulutuksessa ja sanakirjoissa, joissa lemmalla esitetään sen taivutusparadigma. Lisätietoa löytyy suomalaisen kielen kieliopista ja oppikirjoista, sekä virallisista kielikaavioista.