TCPIPprotokollaan

TCPIPprotokollaan viittaava käsite tarkoittaa joukkoa tietoverkkojen kommunikaatiossa käytettäviä protokollia, joilla laitteet voivat vaihtaa tietoa toistensa kanssa. Se muodostaa Internetin ja monien organisaatioverkkojen vakiintuneen protokollapaketin, jossa osoitteiden, reitityksen, virheentunnistuksen ja sovellusrajapintojen toiminta on harmonisoitu.

Arkkitehtuuri: Käytännössä TCP/IP on nelikerroksinen protokollapino. Linkkikerros vastaa fyysisestä siirrosta, Internet-kerros käsittelee osoitteistamista ja reititystä IP:n avulla, siirtokerros tarjoaa yhteyden luotavan TCP:n tai epäluotettoman UDP:n kautta, ja sovelluskerros sisältää valmiita protokollia kuten HTTP, DNS, SMTP ja FTP. IP-yhteyden päälle rakennettu TCP takaa luotettavan tiedon siirron, kun taas UDP on nopea, mutta ei varmistaa luotettavuutta.

Keskeiset protokollat: IP, TCP, UDP, ICMP, ARP sekä sovelluskerroksen protokollat kuten DNS, HTTP/HTTPS, FTP ja SMTP. Näiden avulla määritellään osoitteet, reititys, virheenkorjaus, tiedon salaus ja sovellusten käyttötavat.

Historia ja standardointi: TCP/IP kehitettiin 1970-luvulla DARPA:n tukemana, ja ARPANET siirtyi käyttämään protokollaa TCP/IP vuonna 1983. Protokollien määrittely tapahtuu suurimmaksi osaksi IETF:n laatimien RFC-dokumenttien kautta. IPv4 on ollut pitkään yleisesti käytössä, mutta IPv6 on kehitetty osoitevarannon sekä reitityksen ja turvallisuuden parantamiseksi.

Käyttö ja nykypäivä: TCP/IP on Internetin perusta ja yliorganisaatioiden verkoissa. Ominaisuuksiin kuuluvat osoitteiden hierarkkinen hallinta, reitittävyys ja erilaisten protokollien yhteentoimivuus. Haasteisiin kuuluvat osoitteiden riittävyys IPv4:ssa, turvallisuuskysymykset sekä tarve osoitteen ja tiedon suojaamiseksi (esim. IPsec, TLS).