Säteilyhoitoja

Säteilyhoitoja, tai radioterapia, on lääketieteellinen hoitomuoto, jossa käytetään ionisoivaa säteilyä syöpäsolujen DNA:n vaurioittamiseen. Tavoitteena on estää syöpäsolujen jakautuminen ja saada kasvaimen pienentyminen, hallinta tai tuhoutuminen. Säteilyhoitoja voidaan käyttää sekä parantavana hoitona paikallisesti rajoittuneessa sairaudessa että lievittämään oireita palliatiivisesti. Yleisesti hoitoja suunnitellaan tiiviinä osana monipuolista syövän hoitoa, ja niitä voidaan antaa ennen leikkausta, leikkauksen jälkeen tai ilman leikkausta.

Hoito ja annostus perustuvat tarkkaan kuvantamiseen ja dosimetriseen suunnitteluun. Potilas asetetaan oikeaan asentoon, ja hoito suunnitellaan useiden kuva-aineistojen perusteella (esimerkiksi CT-, MRI- tai PET-kuvat). Hoito jaetaan usein useisiin pieniin annoksiin (fractionointi) 1–2 Gy per kerta monien viikkojen aikana, jotta haitalliset vaikutukset minimoitaisiin. Säteilyhoitoja jaetaan pääasiassa kolmeen tyyppiin: ulkoinen säteilyhoito (EBRT), brachyterapia eli säteilylähteen sijoitus kasvaimen sisälle tai sen lähelle sekä systeeminen radioterapia, jossa radiolääkehoitoa annetaan suonensisäisesti. Hoitoa toteuttavat erityisasiantuntijat radiologiassa, onkologiassa ja säteilysuojelussa, ja hoitoa säätelevät turvallisuus- ja laadunvarmistuskäytännöt.

Sivuvaikutukset riippuvat hoitoalueesta ja annoksesta; yleisiä ovat väsymys, ihon tai limakalvojen ärsytys sekä paikalliset haittavaikutukset. Pitkäaikaiset riskit ovat harvinaisempia, mutta voivat ilmetä esimerkiksi ihossa, keuhkoissa, ruoansulatuskanavassa tai luustossa. Kokonaiskesto ja ennuste riippuvat taudin tyypistä ja laajuudesta sekä siitä, käytetäänkö hoitoa yhdessä muiden hoitojen kanssa.