Sähköresistanssin

Sähköresistanssi eli sähköinen vastus on ominaisuus, joka kuvaa aineen vastustusta sähkövirran kululle. Yleensä käytetään symbolia R ja yksikköä ohmi (Ω). Sähköresistanssi liittyy ohmin lakiin, jossa voltti V tiedetään ja virta I mitataan: V = IR. Tämä tarkoittaa, että resistanssi on suhdeluku virran ja jännitteen välillä kahden pisteen välillä.

Resistanssi riippuu sekä aineesta että sen geometrisista ominaisuuksista. Se on käytännössä R = ρ L / A, missä ρ on resistiviteetti, L on johdinosan pituus ja A sen poikkipinta-ala. Resistiviteetti on ominaisuus, joka kuvaa materiaalia itseään vastustaessaan sähkövirran kulkua. Resistiviteetti riippuu materiaalista sekä lämpötilasta ja epäpuhtauksista.

Lämpötilan vaikutus on merkittävä: useimmilla metalleilla resistanssi kasvaa lämpötilan noustessa. Tämä voidaan kuvata likimääräisesti kaavalla R(T) ≈ R0 [1 + α (T − T0)], jossa α on lämpötilakerroin ja T0 on referensslämpötila. Esimerkiksi kuparin α on noin 0,00393 /°C (20 °C:sta), ja sen resistanssi kasvaa lämpötilan noustessa.

Käytännössä sähköresistanssia mitataan ohmimittarilla; tarkkaa mittausta varten käytetään joskus nelipiste-menettelyä hyvin pienille vastuksille. Sähköresistanssia hyödynnetään sähköisissä vastuksissa, jakoverkoissa ja lämpövaikutuksesta aiheutuvien energiankulutusten hallinnassa. Resistanssi aiheuttaa energian hajoamista lämmöksi P = I^2R tai P = V^2/R.

Sähköresistanssin käsite liittyy nimeen Georg Simon Ohm, jonka mukaan ohmi on resistanssin yksikkö.