Sähköhermostikokeisiin

Sähköhermostikokeisiin on termi, jota käytetään kuvaamaan sekä kliinisiä että tutkimuksellisia kokeita, joissa hermoston toimintaa selvitetään sähköisellä stimulaatiolla ja vastemittauksilla. Tavoitteena on arvioida hermoston johtumisnopeuksia, hermosolujen excitabiliteettia sekä sensorimotoristen vasteiden ominaisuuksia. Menetelmät jakautuvat ei-invasiivisiin sekä invasiviin kokeisiin.

Ei-invasiiviset menetelmät hyödyntävät iholle tai ihon läheisyyteen asetettavia elektrodeja, joiden kautta annetaan kontrolloitu sähköärsyke. Vastetta rekisteröidään lihaksista esimerkiksi hermokonduktiota tai motorisia vasteita mittaamalla sekä keskushermoston signaaleista evokoiduilla potentiaaleilla. Invasiiviset kokeet toteutetaan usein kliinisessä tai tutkimuslaitteiden ympäristössä ja voivat vaatia elektrodien sijoittamista kudoksiin (esimerkiksi ympärivuorokautista tai epiduraalista stimulaatiota).

Sovelluksia ovat kliininen diagnoosi neuromuskulaaristen sairauksien toimintojen arvioinnissa, neurofysiologinen tutkimus sekä kipu- ja sensoritietojen kartoitus. Tulokset esitetään vasteiden latensseina, amplituuteina ja kestona, ja niitä tulkittaessa huomioidaan potilaan ikä, sairaushistoria sekä tutkimuksen kohteena oleva hermorata.

Turvallisuus ja eettisyys ovat keskeisiä: kokeet suunnitellaan minimoimaan kipu sekä riski, ja potilaalta edellytetään suostumusta. Laitteet on kalibroitu ja huollettu, ja tutkimukset tehdään ammattilaisten valvonnassa.

Näe myös: hermokonduktio, evokoidut potentiaalit, elektromyografia (EMG), transkutaaninen sähköstimulaatio (TENS).