Syöpäluokittelussa

Syöpäluokittelussa tarkoitetaan pahanlaatuisen kasvaimen systemaattista luokittelua sen histologian, biokemiallisten ominaisuuksien sekä levinneisyyden perusteella. Luokitus jakaa kasvaimet tyypin mukaan, arvioi niiden aggressiivisuutta ja antaa pohjan hoito- sekä ennustemäärityksille. Keskeisiä osa-alueita ovat histologinen tyyppi (esimerkiksi adenokarsinooma, lymfooma), erilaistumisaste eli erilaistumisasteen taso (G1–G3) sekä levinneisyyden arviointi.

Staging eli etäisen levinneisyyden ja paikallisen laajuuden määrittäminen tapahtuu yleisesti TNM-järjestelmän avulla. T kuvaa primaarikasvaimen kokoa ja paikallista invaasiota, N alueellisten imusolmukkeiden osallistumista, M etäkasvainten esiintymää. Näiden perusteella muodostuu kokonaisvaltainen tilasarja, luokka I–IV, joka vaikuttaa hoitostrategian valintaan ja ennusteeseen. Staging yhdistää kliinisen, radiologisen ja patologisen arvion.

Järjestelmiä ja luokituslähteitä ovat World Health Organizationin (WHO) luokitukset, International Classification of Diseases for Oncology (ICD-O-3) sekä AJCC/UICC TNM-järjestelmä, jota sovelletaan moniin syöpiin. Lisäksi yksittäisillä kasvaintyypeillä on alatyyppejä molekulaaristen muutosten perusteella, kuten rinnan syövässä luminal- ja HER2-positiiviset sekä basal-like/kolmoisnegatiiviset tyypit, jotka vaikuttavat hoitokäytäntöihin.

Käyttötarkoitukset: luokittelu helpottaa hoidon suunnittelua, antaa prognostisia arvauksia sekä mahdollistaa epidemiologisen tutkimuksen. Se mahdollistaa potilasryhmien vertailun sekä ohjaa kliinisiä tutkimuksia ja tilastointia.