Syöpymisen

Syöpymisen on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan prosessia, jossa materiaali tai rakennelma heikkenee ja hajoaa vähittäisessä rappioprosessissa. Se voi olla kemiallista, fysikaalista tai biologista alkuperää, ja se esiintyy luonnossa, rakennuksissa sekä teknisissä laitteissa.

Syöpyminen koostuu useista mekanismeista. Kemiallinen syöpyminen syntyy, kun aine reagoi ympäristön kanssa, esimerkiksi veden ja hapen vaikutuksesta. Fysikaalinen syöpyminen johtuu mekaanisista rasituksista, kuten kulumisesta, iskusta tai lämpötilavaihteluista. Biologinen syöpyminen tapahtuu mikrobien, levien ja sienten toiminnan sekä muiden organismien aiheuttamana. Tekijöitä, jotka nopeuttavat syöpymistä, ovat kosteus, pintalämpötilan vaihtelut, pH-arvot, suolat ja saasteet sekä altistuminen ilmastolle ja voimakkaille kemikaaleille.

Esimerkkejä syöpymisestä löytyy sekä luonnosta että ihmisen tekemistä rakenteista. Kiviset pinnat ja rakennusten korpikivet altistuvat kemialliselle ja mekaaniselle rappeutumiselle, metallipinnat voivat ruostua, ja puu voi homehtua tai mädäntyä kosteissa olosuhteissa. Myös arkeologiset esineet ja rakennusten patinoituminen liittyvät syöpymiseen.

Mittaus ja seuranta perustuvat esimerkiksi painonmenetykseen, pintojen kulumisen kartoitukseen, mikroskooppisiin analyyseihin sekä syöpyvyysnopeuden mittauksiin. Torjunta keinot sisältävät oikean materiaalin valinnan, suojapinnoitteet, korroosionestoaineet, ympäristön hallinnan sekä säännöllisen huollon ja kunnossapidon.