Syvyysmittausmenetelmiä

Syvyysmittausmenetelmiä käytetään määrittämään etäisyys kohteeseen tai pinnasta. Menetelmät voidaan jakaa aktiivisiin ja passiivisiin. Aktiiviset menetelmät lähettävät signaalin ja mittaavat sen paluuaikaa tai heijastusta, kun taas passiiviset menetelmät perustuvat ympäröivän energian havaitsemiseen.

Akustiset menetelmät ovat yleisiä vedenalaisessa syvyyden mittauksessa. Kaikuluotaimet lähettävät äänipulssin ja mittaavat kaiun paluuaikaa, josta lasketaan etäisyys. Sonar (Sound Navigation and Ranging) on laajempi käsite, joka sisältää erilaisia akustisia mittausjärjestelmiä. Elektroniset etäisyysmittauslaitteet, kuten LIDAR (Light Detection and Ranging), käyttävät lasersäteitä etäisyyden määrittämiseen, ja niitä käytetään usein maastokartoituksessa ja ilmakuvauksessa. Tutkamittaus perustuu radioaaltojen käyttöön.

Optiset menetelmät, kuten stereokuvaukseen perustuva syvyysmittaus, hyödyntävät kahden eri kuvakulmasta otetun kuvan eroja etäisyyden arvioimiseksi. Tähystysmittauksessa käytetään yksinkertaisempia optisia laitteita ja geometrisia periaatteita etäisyyden arvioimiseksi. Painovoimaan perustuvat menetelmät, kuten gravimetria, voivat epäsuorasti antaa tietoa syvyydestä tietyissä geologisissa sovelluksissa. Paineanturit mittaavat vedenpaineen perusteella syvyyttä, mikä on yleinen menetelmä sukelluksessa ja vedenalaisessa tutkimuksessa.