Sytytyslähteet

Sytytyslähteet ovat aineita tai ilmiöitä, jotka voivat sytyttää helposti syttyvän aineen. Ne muodostavat olennaisen osan palo- ja paloturvallisuutta sekä riskinarviointia sekä teollisissa prosesseissa että arjessa. Sytytyslähteet voivat ilmetä useissa erilaisissa tilanteissa, joissa ilma- tai kaasupilvessä on helposti syttyvää ainetta.

Yleisimmät sytytyslähteet voidaan jakaa useisiin luokkiin:

- avoin tuli, liekki tai grillit, kynttilät ja tulenlähteet

- kipinät ja kuumat pinnat, kuten hitsaus- ja hitsausharjoitukset sekä hionta- ja leikkaustoiminta

- sähköiset vikat tai sähkökaari, virroista johtuva kuumotus ja pidätysluokat

- staattinen sähkö ja erimuotoiset varaukset, kun aineet kuten pölyt tai nesteet kerääntyvät

- mekaaninen hiertyminen, iskua tai iskunkipinöinti

- kemialliset prosessit ja kuumennus reaktiot, jotka vapauttavat lämpöä tai kipinöitä

Sovellus- ja riskikonteksteissa sytytyslähteet voivat ilmetä monin tavoin: teollisuuslaitoksissa ja rakennustyömailla hitsaus, hitsauskaari, polttoaineiden käsittely ja pölynhallinta voivat muodostaa riskin; kotitalouksissa kynttilät, tupakointi ja pienet liekit voivat aiheuttaa palon. Palontorjunnassa tärkeää on tunnistaa mahdolliset lähteet, eliminoida tai minimoida ne sekä toteuttaa asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet.

Hallinta ja ehkäisy perustuvat riskinarvioon, turvallisiin työmenetelyihin ja kunnon ylläpitoon. Käytännön toimenpiteisiin kuuluvat maadoitus ja sähkölaitteiden asianmukainen suojaukset, tulisijojen ja lämmitinten etäisyydet, hyvä kanta- sekä siivouskäytäntöjen noudattaminen, pölyn hallinta sekä varastointia koskevat ohjeet. Tarvittaessa käytetään inertteja tai kontrolloituja ilmavirtauksia tiloissa.