Suuntaavuuslike

Suuntaavuuslike on suomalainen termi, jota käytetään kuvaamaan ilmiötä tai ominaisuutta, jossa jollakin systemillä on suunnasta riippuvaa käyttäytymistä. Termi viestii suunnan kaltaisesta erityispiirteestä, jonka mukaan vastaukset tai mittaustulokset eroavat eri suunnista. Käytännössä suuntaavuuslike viittaa sekä laadulliseen kuvaamiseen että numeeriseen mittaukseen, jolla pyritään arvioimaan, kuinka voimakkaasti ominaisuus on suunnansidonnainen.

Suuntaavuusliven mittaaminen on tapauskohtainen ja riippuu kontekstista. Yleisesti sitä voidaan pitää indeksinä, joka kasvaa, kun vasteen tai ominaisuuden suunnallinen variaatio suurenee. Esimerkiksi useista suunnista kerättyjen mittausten perusteella voidaan laskea arvojen vaihtelusta tai suhteesta syntyvää anisotropia-indeksiä; joissakin lähteissä käytetään myös max-min -lähestymistapaa tai normaalointia, jolla tulos pyritään rajaamaan välille 0–1. Erilaiset ala- ja sovellusalueet voivat käyttää erilaisia laskentakaavoja, joten määritelmä ei ole yhtenäinen.

Suuntaavuuslikeä voidaan tarkastella useilla aloilla. Materiaalitieteessä se voi kuvata sähkönjohtavuuden, lämmönsiirron tai mekaanisen vasteen suunnan mukaan tapahtuvaa eriytymistä. Biologiassa ja neurotieteessä se voi kuvata rakenteiden tai verkkojen suunnan vaikutusta vasteisiin. Kuvantamisessa ja signaalinkäsittelyssä termi voi viitata siihen, miten kuva- tai signaalikohtaiset piirteet ovat vahvasti suunnansidonnaisia.

Termi on usein epästandardoitua ja sen käyttöyn liittyy määrittelyiden selkeyttämistä. Se liittyy luontevasti käsitteisiin kuten anisotropia, suunnallinen tilttaus ja suunnanvarianssi, mutta sen tarkka merkitys tulisi aina määritellä käytännön kontekstissa. Katso myös anisotropia, directional statistics, diffusion tensor imaging sekä johtokyky- tai johtavuustensorit.

---