Suunnittelusäädösten

Suunnittelusäädösten käsite viittaa paikallisen suunnittelun ja kaavoituksen yhteydessä voimaan tuleviin säännöksiin, jotka ohjaavat sekä tonttien käyttöä että rakennusten muotoa ja ilmettä. Niiden tarkoituksena on turvata kestävää, toimivaa ja esteettisesti soveltuvaa kaupungin kehitystä sekä huomioida ympäristö, liikenne, saavutettavuus ja yhteiset tilat.

Suunnittelusäädökset ovat osa kunnallisen kaavoituksen kokonaisuutta, ja ne pohjautuvat maan käyttö- ja rakennuslakiin sekä sen alaisiin asetuksiin. Ne voivat olla osa asemakaavan tai yleiskaavan määräyksiä ja ne sitovat tontin omistajia ja rakentajia alueen suunnittelun rajoitteiden mukaan. Säädösten sisältö vaihtelee, mutta yleisesti ne määrittelevät esimerkiksi tontin käytön, rakennuspaikan ja -korkeuden, rakennusoikeuden, tonttijao, rakennusten etäisyydet kadusta sekä mahdolliset design- ja arkkitehtuurin vaatimukset.

Sääntöjen toteuttamista valvovat kunnan viranomaiset, kuten kaavoitus- ja rakennusvalvontayksiköt. Päätökset voivat olla valituksenvaraisia ja ne voivat muuttua suunnittelun edetessä. Suunnittelusäädösten tarkoitus on varmistaa, että yksittäiset hankkeet soveltuvat laajempiin tavoitteisiin, kuten liikenteen sujuvuuteen, julkisten tilojen laatuun ja kaupunkikuvaan, sekä että ne täyttävät turvallisuus- ja energiatehokkuusvaatimukset.

Eri kunnissa suunnittelusäädösten tarkka sisältö ja nimeäminen voivat poiketa toisistaan; ne ovat kuitenkin yleisesti luonteeltaan alueellisia ohjausnormeja, jotka täydentävät yleisiä rakennusmääräyksiä ja maanmittausta.