Superresoluutiojärjestelmät

Superresoluutiojärjestelmät, suomeksi superresoluutiojärjestelmät, ovat kuvankäsittelytekniikoita, joilla pyritään parantamaan digitaalisen kuvan resoluutiota. Tavoitteena on luoda korkearesoluutioinen kuva useista matalaresoluutioisista kuvista, jotka on otettu hieman eri paikoista tai eri aikoina. Nämä järjestelmät hyödyntävät sitä informaatiota, joka sisältyy useisiin samasta kohteesta otettuihin kuviin, mutta joka ei ole näkyvissä yksittäisessä matalaresoluutioisessa kuvassa.

Perusideana on, että jokainen matalaresoluutioinen kuva sisältää osittaisen tiedon korkearesoluutioisesta kohteesta. Superresoluutiotekniikat yhdistävät nämä osittaiset tiedot rekisteröimällä kuvat toisiinsa nähden ja interpoloimalla sitten puuttuvat pikselitiedot. Tämä voi tapahtua esimerkiksi alueiden rajaamisen, liiketunnistuksen tai muiden kuvankäsittelyalgoritmien avulla.

Superresoluutiojärjestelmiä käytetään monilla aloilla, kuten valvonnassa, lääketieteellisessä kuvantamisessa, satelliittikuvauksessa ja valokuvauksessa. Niiden avulla voidaan parantaa yksityiskohtien näkyvyyttä ja vähentää kohinaa kuvissa, mikä on hyödyllistä analysoinnissa ja tulkinnassa. Tekniikan kehitys on nopeaa, ja uusia menetelmiä, erityisesti syväoppimiseen perustuvia, kehitetään jatkuvasti.