Suolapitoisuudella

Suolapitoisuus kuvaa liuoksen liuenneiden suolojen määrää massayksikköä kohti. Yleisesti sitä käytetään veden liuoksiin liittyen, kuten meriveden tai makean veden suolapitoisuuteen, mutta arvoa voidaan mitata myös elintarvikkeiden, maaperän ja teollisuusliuosten kohdalla. Suolapitoisuutta voidaan ilmaista eri yksiköissä ja mittaustavoilla.

Yleisimmät yksiköt ovat massan osuus: grammoja suolaa per kilogramma vettä (g/kg), sekä tilavuusyksiköt kuten grammaa litraa kohti (g/L). Molekyylimäärää kuvaavia yksiköitä ovat molaarisuus (mol/L) ja molaliteetti (mol/kg). Merivesi- ja vesiekosysteemeissä käytetään yleisesti Practical Salinity Units, PSU, jotka perustuvat liuoksessa olevaan ionien johdattavuuteen. PSU-arvo on likimäärin sama kuin suolapitoisuus grammoina per kilogramma merivettä, mutta lämpötila ja suolojen koostumus vaikuttavat arvoon.

Meri- ja makean veden tyypilliset arvot: merivesi on noin 35 PSU eli noin 3,5 % massasta; makea vesi on yleensä alle noin 0,5 g/kg. Maaperässä ja elintarvikkeissa suolapitoisuus vaihtelee suuresti riippuen aineesta ja prosessista.

Käytännön vaikutukset: suolapitoisuus vaikuttaa veden aktiivisuuteen ja osmoottiseen paineeseen, mikä vaikuttaa rakenteisiin, makuun, säilyvyyteen ja elimistön vesitasapainoon. Elintarvikkeissa sitä käytetään maun, säilyvyyden sekä rakenteen hallintaan. Ympäristötieteessä suolapitoisuus määrittää eliöiden osmoottista tasapainoa ja ekosysteemien toimintaa; liiallinen suolapitoisuuden nousu voi haitata makean veden lajeja.

Mittaukset tehdään useilla tavoilla: elektrolyyttinen johtavuusmittaus, refraktometria sekä ioniparitus- tai laboratorion menetelmät. Lämpötilalla on huomattava vaikutus mittaustuloksiin, minkä vuoksi arvoja raportoidaan usein lämpötilan kanssa.