Suolanpoistomenetelmiä

Suolanpoistomenetelmiä käytetään poistamaan suolaa vedestä, erityisesti merivedestä tai murtovedestä, jotta saadaan käyttökelpoista makeaa vettä. Tämä on tärkeää monilla alueilla, joilla makean veden lähteet ovat rajalliset, ja sitä käytetään teollisuudessa, maanviljelyssä ja juomaveden tuotannossa.

Yksi yleisimmistä menetelmistä on tislaus, jossa vettä kuumennetaan kiehuvaksi, jolloin suola jää jäljelle ja höyry kerätään ja tiivistetään takaisin vedeksi. Tislauksella saadaan erittäin puhdasta vettä, mutta se on energiaintensiivinen prosessi. Toinen merkittävä menetelmä on käänteisosmoosi (RO), jossa vesi pakotetaan korkealla paineella puoliläpäisevän kalvon läpi. Kalvo päästää vesimolekyylit läpi, mutta pysäyttää suolakiteet ja muut epäpuhtaudet. Käänteisosmoosi on nykyään yleisin tapa suolanpoistoon suuren mittakaavan laitoksissa energiatehokkuutensa vuoksi.

Muita suolanpoistomenetelmiä ovat muun muassa sähköisiin periaatteisiin perustuvat elektrodialyysi ja sähködialyysi, joissa ionien liikkumista hyödynnetään kalvojen avulla. Myös jäätymistä hyödyntäviä menetelmiä on kehitetty, joissa vesi jäätyy ensin, ja suola jäädytettyyn osaan, josta se voidaan erottaa. Menetelmän valintaan vaikuttavat veden laatu, tarvittavan makean veden määrä, energiakustannukset ja ympäristövaikutukset. Suolanpoisto on välttämätöntä kasvavalle väestölle ja teollisuudelle monilla vesipulan kohtaamilla alueilla.