Suodatusasteita

Suodatusasteita, usein kutsuttuna suodatusasteiksi, kuvaa suodattimen tai suodatinmateriaalin suorituskykyä poistaa epäpuhtauksia nesteestä tai kaasusta. Käyttökonteksteja ovat vedenkäsittely, ilmanpuhdistus sekä membrane- ja maaperäsuodatus ympäristötekniikassa. Termiä käytetään sekä yhden suodatusvaiheen että monivaiheisten järjestelmien arvioinnissa.

Yleisesti suodatusaste ilmoitetaan prosentteina tai osuutena poistetuista partikkeleista. Mittauksessa mitataan epäpuhtauskonsentraatio ennen suodatusta (saapuva virta) ja sen jälkeen (poistuva virta). Esimerkiksi suodatusaste voidaan laskea kaavalla E = (Cf - Cp) / Cf × 100, jossa Cf on saapuvan virran pitoisuus ja Cp on poistuvan virran pitoisuus. Membraanisuodatuksessa vastaavaa mittaria kutsutaan usein rejektioksi tai reten­tioniksi.

Suodatusasteeseen vaikuttavat tekijät ovat muun muassa virtausnopeus, paine, lämpötila, pH ja ioninen vahvuus sekä suodatinmateriaalin ominaisuudet (koko, pinta- ja tilaluonteet, sähkövaraus) ja järjestelmän tukkeutuminen. Myös käytetyn tekniikan luonne – kuten pororakenne, flip flow -tilanne tai kosmeettiset vuorovaikutukset – vaikuttaa suodatuksen tehon vaihteluun.

Sovellukset ja merkitys ovat laajoja: suodatusasteiden avulla voidaan suunnitella ja vertailla vedenkäsittelyn ja ilmanpuhdistuksen prosesseja, arvioida membrane-teknologian suorituskykyä sekä mitata maaperän suodatustoimintaa ja epäpuhtauksien retentioa. Tulokset ohjaavat prosessien optimointia ja laadunvarmistusta.