Sukupuutto

Sukupuutto tarkoittaa lajin pysyvää katoamista, jolloin kaikkien yksilöiden kuollessa ei enää ole elossa olevaa kantaa. Paikallinen sukupuutto tarkoittaa, että laji lakkaa esiintymästä tietyllä alueella mutta säilyy muualla. Sukupuutto on osa evoluution historiaa, mutta nykyään ihmistoiminnalla on merkittävä vaikutus katoamisen nopeuteen ja laajuuteen.

Sukupuuttoon johtavia tekijöitä ovat sekä luonnolliset syyt että ihmisen toiminta. Elinympäristöjen tuhoutuminen tai merkittävä muutos, ilmastonmuutos, saasteet sekä ylikäyttö voivat vähentää populaatioiden kokoa ja heikentää geneettistä monimuotoa. Vieraslajit voivat syrjäyttää kotoperäisiä lajeja, taudit leviävät pienissä populaatioissa, ja ihmistoiminta kuten metsien hakkuu, kalastus ja kaupunkialueiden laajentuminen lisätävät uhanalaisuutta. Massasukupuuttoja tapahtuu, kun suuri osa lajistosta häviää lyhyessä geologisessa ajassa.

Historiallisesti suurimmat massasukupuutot ovat tapahtuneet miljoonien vuosien mittaan; tunnetuin on dinosaurusten häviö noin 66 miljoonaa vuotta sitten. Viime vuosien esimerkit ovat yksittäisistä lajeista kuten dodo ja passenger pigeon. Nykyään monet tutkijat katsovat, että ihmistoiminta ajaa kohti nykyisenkaltaista laajamittaista lajien katoamista ja mahdollisesti kuudennetta massasukupuuttoa.

Suojelutoimet pyrkivät sekä estämään tulevia että lieventämään jo tapahtuneita sukupuuttoja. IUCN:n Punainen lista luokittelee lajit uhkaustason mukaan ja ohjaa toimenpiteitä. Toimet sisältävät elinympäristöjen suojelua ja ennallistamista, kestävän käytön edistämistä, vieraslajien hallintaa sekä tautien torjuntaa. Tutkimus, seuranta ja kansainväliset sekä kansalliset politiikat ovat olennaisia.