Sukupuolittuneisuus

Sukupuolittuneisuus on termi, jota käytetään kuvaamaan ilmiöitä, joissa sukupuolella liitetyt merkitykset, roolit ja odotukset ohjaavat ihmisten asemaa, käytöstä ja mahdollisuuksia. Se kattaa sekä kielessä että yhteiskunnallisissa käytännöissä ilmenevän prosessin, jossa tietyt ominaisuudet, toiminnot tai valinnat nähdään luonnostaan sopivina tietyille sukupuolille. Sukupuolittuneisuus rakentuu historiallisista ja kulttuurisista valinnoista, ja se voi ylläpitää epätasa-arvoa esimerkiksi työmarkkinoilla, koulutuksessa, perhe-elämässä ja mediassa.

Linguistisessa ja kulttuurisessa tutkimuksessa termiä käytetään sekä kieliopillisten rakenteiden että yhteisöllisten käytäntöjen analysointiin. Kielitieteen kontekstissa se voi viitata sukupuoleen liittyviin normeihin ilmaisussa, pronominivalinnoissa ja nimeämiskäytännöissä, mutta erityisesti kansainvälisissä kieliasenteissa korostuu, miten kieli heijastaa ja vahvistaa sukupuolten asemaa. Yhteiskunnallisessa tutkimuksessa sukupuolittuneisuutta pyritään mittaamaan ja purkamaan muun muassa työvoiman jakautumisen, palkkaerojen, johtajuuden ja mediakuvien kautta.

Tutkimus ja politiikka tähtäävät usein sukupuolittuneisuuden tunnistamiseen ja sen purkamiseen sekä tasa-arvon edistämiseen. Tämä voi sisältää koulutuksen ja palkan tasa-arvoa koskevat toimet, perhe- ja tasa-arvojärjestelyt sekä kielellisten käytäntöjen tarkastelun.

Kritiikit varoittavat liiallisesta sukupuolittamisen essentialistisesta tulkinnasta, ja korostavat moninaisuutta sekä intersektionaalisuutta. Tavoitteena on sekä yksilöiden vapaus että rakenteellinen oikeudenmukaisuus.