Stratumkerroksia

Stratumkerroksia on geologiassa käytetty termi, joka kuvaa sedimentaaristen muodostumien yksittäisiä, peräkkäisiä kerroksia. Jokainen stratumkerros edustaa erillistä aikaväliä ja sen muodostumisen olosuhteet voivat poiketa edeltävästä kerroksesta. Kerrokset voivat näkyä sekä näkyvissä rajuina paksuuksina että ohuempina, ja niiden paksuus sekä ominaisuudet vaihtelevat paikallisesti.

Ominaisuudet ja luokittelu. Stratumkerroksia määritellään usein lithologian perusteella (esim. hiekka-, save- tai saddakerrokset), sedimentoitumisen ympäristön mukaan (rannikko, meri, järvi) sekä fossiilisen sisällön perusteella. Kerrosjakoa käytetään ympäristön menneiden tilojen tulkintaan, kuten ilmastonvaihtelujen, tulivuorenpurkausten tai merenpinnan vaihtelujen vaikutusten kuvaamiseen.

Mithan ja korrelaatio. Stratumkerroksia tutkitaan stratigrafian avulla. Kerroksia voidaan korreloida laajemmalle alueelle markerikivien, fossiilien kirjojen, rakenteellisten piirteiden ja paksuuden perusteella. Tämä auttaa rakentamaan alueellisia tai paikallisia ajoituksia ja kuvaamaan geologian aikaskaaloja.

Ajoitus ja käyttötarkoitukset. Relatiivinen ajoitus saavutetaan kerrosten järjestyksen sekä periaatteiden, kuten superpositio ja alkuperäinen vaakasuoruus, avulla. Abso ltteja ikäarvioita voidaan saada radiometrisista menetelmistä, korrelaatioista magnetostratigrafian ja chemostratigrafian avulla sekä tiivistämällä kerrosten vaiheita geologisen aikakauden puitteissa. Stratumkerroksia ovat keskeisiä rakennusosia maanhistoriasta kertovan stratigrafian kentässä sekä öljy- ja vesivaroja tutkittaessa.