Stilistiikkaa

Stilistiikka on kielen valintojen ja tyylin vaikutusten tutkimusta. Se analysoi, miten sanavalinnat, lauserakenteet, metaforat, kuvailu, rytmi sekä äänne- ja diskurssikuvioivat tekstin merkityksen ja tulkinnan. Stilistiikka kohdentuu sekä kirjallisiin että ei-kirjallisiin teksteihin, kuten prosaasiin, runouteen, journalistiseen tekstiin, mainontaan ja puhetilanteisiin, ja sen tarkastelu voi kohdata sekä yksittäisen tekstin että laajemmat tekstikokonaisuudet.

Stilistiikka kiinnittää huomiota rekisteriin, sävyyn, kielellisiin keinoihin sekä narratiivisiin ja diskursiivisiin rakenteisiin. Menetelmät vaihtelevat close reading -lähestymistavasta kvantitatiivisiin ja korpusperustaisiin analyyseihin sekä vertailevaan tutkimukseen. Keskeisiä käsitteitä ovat valinnat, syntaksin rakenteet, kuvakieli, metaforat sekä retoriset keinot.

Stilistiikka kehittyi 1900-luvulla kielitieteen ja kirjallisuustieteen rajapinnoilla. Siihen ovat vaikuttaneet tutkijat kuten I. A. Richards, Roman Jakobson ja Mikhail Bakhtin sekä monet muut. Erityisen tärkeitä ovat funktionaalinen stilistiikka, diskursiivisuus ja kirjallisuustutkimuksen sekä kielitieteen välinen vuoropuhto.

Stilistiikkaa sovelletaan tekstien tulkintaan, kirjallisuustutkimukseen, käännöstekniikoihin sekä opetukseen ja kielentutkimukseen. Suomessa se ilmenee sekä yliopistollisissa oppialueissa että käytännön kielitieteessä, ja sitä käytetään analysoimaan tekstien genrejä, puhetapoja sekä kielellisiä identiteettejä.