Stigmatisaatio

Stigmatisaatio on yhteiskunnallinen prosessi, jossa yksilöitä tai ryhmiä pidetään erillisinä ja vähempiarvoisina tiettyjen ominaisuuksien, käyttäytymisen tai elämäntilanteiden vuoksi. Leimaaminen perustuu stereotypioihin ja normeihin, ja se voi johtaa erotteluun, syrjintään sekä sosiaaliseen marginalisaatioon. Stigmatisaatio voi kohdistua terveyteen, vammaisuuteen, etniseen taustaan, seksuaaliseen suuntautumiseen sekä muihin identiteetteihin tai elämänolosuhteisiin.

Stigmatisaatio jaetaan yleisesti julkiseen stigmaan, sisäistetyyn stigmaan sekä rakenteelliseen stigmaan. Julkinen stigma kuvaa yhteiskunnan asenteita ja ennakkoluuloja. Sisäistetty stigma tarkoittaa, että kohde internalisoi negatiiviset käsitykset ja niiden vaikutukset itsetuntoon. Rakenteellinen stigma näkyy laeissa, politiikoissa ja käytännöissä, jotka rajoittavat ryhmän mahdollisuuksia.

Mekaniikat johtavat usein siihen, että stigma vaikuttaa ihmisen elämään: koulutukseen, työhön, terveydenhuoltoon ja asumiseen. Se voi lisätä syrjintää, sosiaalista eristäytymistä sekä estää avun hakemista. Psykologisesti stigma voi heikentää itsetuntoa, lisätä ahdistusta ja heikentää hyvinvointia.

Stigmatisaatio esiintyy erityisesti mielenterveysongelmien, HIV/AIDS:n, vammaisuuden sekä etnisten, kansallisten tai seksuaalisen suuntautumisen ryhmien yhteydessä. Kulttuuriset ja historialliset tekijät sekä media voivat vahvistaa tai purkaa stigmoja.

Ehkäisyyn ja vähentämiseen kuuluu tietoisuuden lisääminen, avoin keskustelu, kontaktin lisääminen erilaisten ryhmien välillä sekä oikeudelliset ja käytännölliset toimet, jotka edistävät yhdenvertaisuutta ja parempaa palveluiden saatavuutta. Kielenkäyttö sekä myönteisen, faktapohjaisen kuvan ylläpitäminen ovat myös tärkeitä.