Standardikokonaisuutta

Standardikokonaisuutta tarkoitetaan ennalta määriteltyä, toistuvasti käytettävää kokonaisuutta, joka muodostaa järjestelmän tai tuotteen perustan. Se voi koostua moduuleista, rajapinnoista, datamalleista, konfigurointiasetuksista sekä ohje-, testaus- ja laadunvarmistusdokumentaatiosta. Tällainen kokonaisuus helpottaa yhteentoimivuutta, uudelleenkäytettävyyttä ja laajennettavuutta.

Standardikokonaisuuksia sovelletaan useilla aloilla, kuten tietojärjestelmien suunnittelussa, ohjelmistokehityksessä, teollisessa automaatiossa ja rakennus- tai valmistusteollisuudessa. Ne mahdollistavat saman peruskokonaisuuden käyttämisen useissa projekteissa, lyhentävät kehitysaikaa, vähentävät kustannuksia ja helpottavat ylläpitoa sekä laadunvarmistusta.

Ominaisuuksiin kuuluu modulaarisuus, rajapintojen määritelmä, versiointi, dokumentointi sekä testaus- ja laadunvarmistuskokoelmat. Yhteensopivuus standardien kanssa on keskeinen tavoite, ja siihen viitataan usein sekä kansallisiin että kansainvälisiin standardeihin, kuten Suomen SFS-standardeihin sekä ISO/IEC-standardeihin.

Kehittäminen etenee tyypillisesti vaatimusten määrittelystä, valintojen tekemisestä ja rajapintojen suunnittelusta. Tämän jälkeen laaditaan integraatio- ja testausohjelma sekä asianmukainen dokumentaatio. Standardikokonaisuutta ylläpidetään versionhallinnalla ja muutokset hallitaan hallintajärjestelmien kautta.

Esimerkkejä ovat ohjelmiston standardikirjasto, joka sisältää määritellyt API-rajapinnat ja testit, sekä teollisen automaation standardikokonaisuus, joka yhdistää ohjauslogiikan, käyttöliittymän ja diagnostiikkatoiminnot.