Stabiilsuskontroll

Stabiilsuskontroll, usein lyhennetty ESC (Electronic Stability Control), on ajoneuvon ajonvakautusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on parantaa ajoneuvon stabiilisuutta ja ohjattavuutta erityisesti kaarteissa, liukkailla teillä ja hallinnanmenetyksen riskitilanteissa. Järjestelmä seuraa ajoneuvon sivuttaista liikettä sekä kuljettajan antamaa ohjausta ja renkaiden pyörimisnopeuksia ja vertaa niitä ajoneuvon todelliseen käyttäytymiseen.

Kun havaitaan hallinnanmenetys tai merkittävä epätasapaino kuljettajan ohjauksen kanssa, järjestelmä aktivoituu. Se kohdistaa jarrupaineita yksittäisiin pyöriin sekä voi vähentää moottorin tehoa, jotta ajoneuvon suunta vastaa paremmin todellista tilaa. Näin pyritään palauttamaan vakaus ja estämään liukastuminen sekä hallinnanmenetämiseen johtava kaarre.

Stabiilsuskontroll ei tee autosta nopeampaa eikä korvaa ajotapaa; sen vaikutus riippuu tien pinnasta, renkaiden kunnosta ja ajoneuvon kuormituksesta. Se toimii parhaiten märillä, lumisilla tai jäisillä pinnoilla sekä kaarteissa, mutta ei poista onnettomuusriskiä, jos nopeus on liian suuri tai näkyvyys on huono.

Historiallisesti ESC:n kehitys alkoi 1980–1990-luvuilla ja se on sittemmin yleistynyt useimpien uusien ajoneuvojen vakiovarusteeksi. Monissa maissa stabiilisuuskontroll on pakollinen osa uusia autoja ja sen käyttöönottoa on edistetty turvallisuuden parantamiseksi EU:n ja Yhdysvaltojen lainsäädännöllä.