Spektrofotometrisissä

Spektrofotometrisissä viittaa mittausmenetelmiin, jotka perustuvat aineen kykyyn absorboida, lähettää tai heijastaa sähkömagneettista säteilyä eri aallonpituuksilla. Spektrofotometri on laite, jota käytetään näiden mittausten tekemiseen. Se mittaa näytteen läpi kulkevan valon tai muun säteilyn intensiteettiä verrattuna referenssiin, ja tuloksena saadaan spektri. Spektri kuvaa, miten näyte reagoi eri aallonpituuksilla.

Perusperiaate spektrofotometriassa on Beer-Lambertin laki, joka yhdistää absorbanssin (mitattu arvo), aineen pitoisuuden ja valon kulkeman matkan näytteen läpi. Laki on olennainen kvantitatiivisessa analyysissä, jossa mitataan esimerkiksi aineen pitoisuutta liuoksessa. Eri aineilla on ainutlaatuiset absorptiospektrit, mikä mahdollistaa niiden tunnistamisen ja kvantifioinnin.

Spektrofotometrisä menetelmiä käytetään laajasti useilla tieteenaloilla. Biokemiassa ja molekyylibiologiassa niitä hyödynnetään proteiinien, nukleiinihappojen ja muiden biomolekyylien pitoisuuksien määrittämiseen. Kemiallisessa analyysissä niitä käytetään epäpuhtauksien havaitsemiseen, reaktioiden seurantaan ja aineiden identifiointiin. Myös teollisuudessa, kuten laadunvalvonnassa, elintarviketeollisuudessa ja ympäristötutkimuksessa, spektrofotometriset menetelmät ovat keskeisiä. Sovellukset kattavat esimerkiksi veden laadun mittauksen, lääkeaineiden analyysin ja materiaalien ominaisuuksien tutkimisen.