Spektrofotometreissä

Spektrofotometreissä käytetään valonlähteitä, jotka tuottavat säteilyä tietyllä aallonpituusalueella. Yleisimpiä valonlähteitä ovat volframi-halogeenilamput näkyvälle ja lähi-infrapuna-alueelle sekä deuterium- tai vetyputkilamput ultraviolettialueelle. Laserdiodit tai LED-valot voivat myös toimia valonlähteinä, riippuen sovelluksesta.

Valonsäde kulkee näytteen läpi, ja tämän jälkeen se osuu optiseen suodattimeen tai monokromaattoriin, joka erottelee aallonpituudet. Monokromaattori on yleensä hila tai prisma, joka hajottaa valon sen eri komponentteihin. Näin voidaan valita tarkka aallonpituus, joka analysoidaan.

Detektori mittaa näytteen läpäisemän valon intensiteetin tietyllä aallonpituudella. Yleisiä detektoreita ovat esimerkiksi valomonistinputket, puolijohdedetektorit (kuten piidiodit) ja CCD-kennot. Detektorin tehtävänä on muuntaa optinen signaali sähköiseksi signaaliksi, jonka laitteiston elektroniikka voi käsitellä.

Spektrofotometri mittaa useimmiten näytteen absorbanssin tai transmitanssin. Absorbanssi kuvaa, kuinka paljon valoa näyte on imenyt, kun taas transmitanssi kertoo, kuinka paljon valoa sen läpi on kulkenut. Näiden arvojen avulla voidaan määrittää näytteen koostumusta ja pitoisuuksia perustuen Beer-Lambertin lakiin.