Sopeutumishäiriöiden

Sopeutumishäiriö on mielenterveyden häiriö, joka kehittyy tyypillisesti merkittävän elämänmuutoksen tai stressitekijän seurauksena. Näitä stressitekijöitä voivat olla esimerkiksi parisuhdeongelmat, avioero, työpaikan menetys, taloudelliset vaikeudet, vakava sairaus tai läheisen kuolema. Häiriö ilmenee usein noin kolmen kuukauden kuluessa stressitekijän alkamisesta ja sen oireet voivat jatkua enintään kuusi kuukautta stressin tai sen seurausten poistumisen jälkeen.

Oireet vaihtelevat yksilöllisesti ja voivat ilmetä emotionaalisina, käyttäytymiseen liittyvinä tai fyysisinä oireina. Yleisiä emotionaalisia oireita ovat jatkuva surullisuus, ahdistuneisuus, toivottomuuden tunne, masentuneisuus, ärtyneisyys ja keskittymisvaikeudet. Käyttäytymiseen liittyviä oireita voivat olla sosiaalinen vetäytyminen, toimintakyvyn lasku, työ- tai kouluvelvollisuuksien laiminlyönti sekä jopa päihteiden käyttö tai itsetuhoiset ajatukset. Fyysisiä oireita voivat olla unihäiriöt, ruokahalun muutokset, päänsärky tai vatsavaivat.

Sopeutumishäiriön diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon, jossa selvitetään oireiden luonne, vakavuus ja suhde laukaisevaan tekijään. On tärkeää erottaa sopeutumishäiriö muista mielenterveyden häiriöistä, kuten masennus- tai ahdistuneisuushäiriöistä, vaikka oireet voivatkin olla samankaltaisia. Hoidon tavoitteena on auttaa henkilöä selviytymään stressitekijästä ja lievittämään oireita. Hoitomuotoja voivat olla psykoterapia, kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia tai keskusteluterapia, sekä tarvittaessa lyhytaikainen lääkehoito oireiden, kuten ahdistuksen tai unettomuuden, lievittämiseksi. Useimmiten sopeutumishäiriö on ohimenevä tila, ja asianmukaisella tuella ja hoidolla toipuminen on hyvää.