Soluviljelmätestit

Soluviljelmätestit ovat laboratoriossa tehtäviä kokeita, joissa tutkittavaa ainetta arvioidaan soluviljelmässä. Niissä käytetään solulinjoja tai primaarisoluja, ja tavoite on selvittää solujen vasteita kuten toksisuutta, proliferointia, toiminnallisia muutoksia tai viestintäreaktioita. Testit liittyvät usein toksikologiaan, farmakologiaan, virologiaan sekä syöpätutkimukseen, ja niitä käytetään sekä lääkeainetutkimuksessa että kosmeettisten tai ympäristötekijöiden turvallisuuden arvioinnissa.

Suoritusmenetelmät vaihtelevat, mutta tyypillisesti solut kultivoidaan asianmukaisessa kasvatusmehussa ja inkuboidaan ihmis- tai eläinperäisissä soluissa. Tutkittavat pitoisuudet annostellaan soluille, ja vasteaika valitaan kokeen tarkoituksen mukaan. Tulokset mitataan erilaisten mittausmenetelmien avulla, kuten elinkelpoisuuden määrittämisellä MTT/MTS-, resazuriini- tai ATP-pohjaisilla testeillä, soluvaurion mittauksilla LDH-läpäisyllä sekä apoptoosi- ja proliferaatioindikaattoreilla. Lisäksi voidaan tarkastella solujen toimintoja ja viestintää, kuten cytokiinien vapautumista tai DNA-synteesin merkkiaineita BrdU:n avulla.

Soluviljelmätestien vahvuuksia ovat kontrolli, toistettavuus ja nopeus, kun taas rajoitteina ovat elimistön kokonaissuuntautumien monimutkaisuus sekä se, että 2D-kulttuurit eivät aina riitä. 3D-kulttuurit ja primaarisolujen käyttö voivat lisätä fysiologista relevanssia. Turvallisuus ja eettisyys noudattavat biosafety-säädöksiä ja laboratorioiden sääntöjä.