Soluseinä

Soluseinä on solun ulkoreuna, joka ympäröi plasmamembraania. Se antaa solulle muodon, tarjoaa mekaanista tukea ja suojaa osmoottiselta paineelta sekä ulkoisilta vaurioilta. Soluseinä on erityisen tärkeä kasville, sienille ja bakteereille, joissa se toimii sekä tukena että solujen välisessä yhteydenpidossa.

Kasveilla ja levillä soluseinän pääaines on selluloosa, joka muodostaa mikrofibrilleistä koostuvan verkoston. Tämä verkosto on upotettu matriisiin, jossa on hemicelluloosaa ja pektinejä sekä proteiineja. Primaarinen soluseinä on joustava kasvun aikana; sekundaarinen soluseinä voi kehittyä lisätukena vanhemmissa soluissa. Välikalvo, middle lamella, koostuu pääosin pektineista ja sitoo vierekkäiset solut yhteen.

Sienillä soluseinän pääaines on kitiini, jota vahvistavat glukanoidi ja glykoproteiinit. Tämä rakennus antaa sienelle sekä muodon että kestävän tukirakenteen.

Bakteereilla soluseinän keskeinen aines on peptidoglykaani (mureiini). Gram-positiivisilla bakteereilla soluseinä on paksumpi ja sisältää teichoihappoja, kun taas Gram-negatiivisilla on ohuempi peptidoglykani, ulkoinen kalvo sekä lipopolysakkarideja.

Monisoluisissa eliöissä soluseinän rakennetta voidaan pitää tukevana osana kasvua ja kehitystä. Mykoplasmat eivät kuitenkaan omaa soluseinää, mikä vaikuttaa niiden kestävyyteen ympäristön oloja kohtaan.

Soluseinien koostumus ja rakennemuutokset ovat tärkeitä biologisia ja lääketieteellisiä tekijöitä, ja niitä hyödynnetään muun muassa antibiootti- ja kasvinjalostustutkimuksissa.