Sokeriyksiköistä

Sokeriyksiköistä on puhetta erityisesti elintarvikkeiden sokeripitoisuuden ja kemiallisten mittausten yhteydessä. Suomenkielisessä käytössä termi sokeriyksikkö ei ole vakiintunut tekninen käsite, vaan sitä käytetään kuvaamaan erilaisia tapoja ilmaista sokerin määrä tai pitoisuus. Yleisimmät mittayksiköt ovat painoyksiköt, kuten gramma (g) sokerille, sekä tilastollisessa ja ravitsemuksellisessa yhteydessä käytetyt suhteelliset yksiköt kuten prosentti painosta tai annoskohtainen määrä. Myös mittauksissa voidaan puhua moolimääristä ja molaarisuudesta, kun sokeri tarkastellaan kemiallisena yhdyssuureena.

Bevbeväljissä ja elintarvikkeiden etiketöinnissä käytetään usein degreBRIX-arvoa, jonka avulla voidaan arvioida liuoksen sokeripitoisuutta riittävän helposti. Degrees Brix kuvaa tiivistetysti sokerin määrää sadassa gramman liuoksessa ja liittyy likimääräisesti sokerin massaan. Tämä pituus on erityisesti juomien valmistuksessa ja laadunvalvonnassa yleisesti käytetty pinta-ala. Brixin arvo ei ole sama asia kuin paino- tai massapitoisuus, mutta se antaa nopean, käytännön arvion sokeripitoisuudesta.

Laboratorioissa sokerin määrää voidaan mitata monilla menetelmillä. Yleisimmät menetelmät ovat entsymaattiset mittaukset ja korkean suorituskyvyn nestemäinen kromatografia (HPLC), joilla voidaan erottelu- ja määritystarkasti määrittää glukoosin, fruktoosin ja sakkaroosin kaltaisten sokereiden pitoisuudet näytteessä. Sokeriyksiköitä tarkasteltaessa voidaan siis puhua sekä käytännön etiketointiyksiköistä että laboratoriomääritysten muodollisista yksiköistä.