Skeptisyys

Skeptisyys on asenne tai lähestymistapa, jossa epäily ja kriittinen tarkastelu ovat keskeisiä. Se korostaa näyttöön perustuvaa päättelyä ja vaatii usein todistetta ennen kuin väitteet hyväksytään todeksi. Skeptisyydestä puhutaan sekä filosofisena asenteena että laajemmin tieteellis-skeptisenä liikkeenä, joka kannustaa kriittiseen ajatteluun ja epäilyyn epävarmojen väitteiden suhteen.

Etymologia ja käsitytaso: Suomen sana skeptisyys juontaa kreikan skepsis-juuresta, joka viittaa tutkimiseen ja harkintaan. Tämä perintö näkyy sekä teoreettisessa epistemologiassa että arkipäiväisessä käytössä, jossa pyritään välttämään perusteetonta uskomista.

Filosofinen skeptismi: Epistemologinen skeptismi tutkii, onko tieto ylipäätään mahdollinen ja millaisia perusteita erilaisille väitteille on. Perinteen mukaan on olemassa globalisointia (tietämisen mahdottomuus yleisesti) ja paikallista skeptisismia (vaatimukset tietyissä alueissa eivät täyty). Antiikin Kreikan Pyrrhonian ja Akademisen skeptismin traditiot sekä modernit tapausesimerkit, kuten Descartesin menetelmällinen epäily ja Humen induktion ongelma, ovat vaikuttaneet ajatteluun.

Tieteellinen skeptismi: Nykymaailmassa skeptismi on usein yhdistetty tieteelliseen liikkeeseen, joka arvostaa todistetta, falsifioitavuutta ja tieteellisen menetelmän soveltamista kaikille väitteille, erityisesti väitteille, jotka vaikuttavat epäilyttäviä tai yllätyksellisiä.

Suomen konteksti: Suomessa skeptisyys viittaa sekä filosofiseen asenteeseen että tieteellisen skeptismin ja kriittisen ajattelun liiketoimintaan. Käytännössä se tarkoittaa väitteiden arviointia näyttöjen perusteella ja epäilyyn rohkeasti ennen uskomista.

See also: Epistemology, Pyrrhonism, Academic Skepticism, Scientific skepticism, Critical thinking.