Skaalauskyky

Skaalauskyky tarkoittaa järjestelmän, prosessin tai organisaation kykyä kasvaa tai pienentyä käsittelemään suurempaa tai pienempää työkuormaa ilman olennaista laadun heikkenemistä. Se kuvaa sekä teknisen että organisatorisen kapasiteetin sopeutumista vaihtuvaan tarpeeseen.

Skaalaus voidaan toteuttaa pystysuuntaisesti tai vaakasuuntaisesti. Pystysuuntainen skaalaus lisää olemassa olevan komponentin resursseja, kuten CPU- tai muistivahvistuksia. Vaakasuuntainen skaalaus lisää rinnakkaisten komponenttien määrää, usein useita palvelimia tai solmuja, yleensä kuormituksenjakamisen avulla. Elastisuus tarkoittaa kykyä skaalata sekä ylös että ulos ja takaisin kuorman mukaan.

Keskeisiä mittareita ovat läpäisykyky (käsittelykapasiteetti aikayksikössä), viive ja vasteaika sekä kustannukset ja luotettavuuden vaatimukset. Hajautetuissa järjestelmissä CAP-teoreeman muistuttama kompromissi on huomioitava: usein valitaan tasapaino konsistenssin, saatavuuden ja osioinnin toleranssin välillä.

Skaalausmallit perustuvat usein hajautettuun arkkitehtuuriin: stateless-suunnittelu, välimuistit, asynkronointi, kuormituksenjako ja tietojen partitiointi (sharding). Mikropalveluarkkitehtuuri, konttiteknologiat (esim. Kubernetes) sekä stream- tai tapahtuma-arkkitehtuuri tukevat usein vaakasuoraa skaalausta.

Skaalauskykyyn vaikuttavat sekä tekniset että organisatoriset tekijät, mukaan lukien prosessit, hallinto ja kustannusten hallinta. Esimerkkejä ympäristöistä, joissa skaalauskyky on keskeinen, ovat pilvi- ja verkkopalvelut, tietokannat sekä tapahtuma- ja striimausarkkitehtuurit.