partitiointi

Partitiointi tarkoittaa kokonaisuuden jakamista kahteen tai useampaan osaan. Se on yleiskäsite, jota käytetään monilla aloilla, kuten matematiikassa, tietotekniikassa ja tilastotieteessä. Partitioinnin tarkoituksena on luoda hallittavissa olevia, toisistaan erillisiä osa-alueita, joita voidaan analysoida tai käyttää erikseen.

Matematiikassa partitiointi viittaa kahteen päätyyppiin: joukkojen partitiointiin ja kokonaislukujen partitiointiin. Joukkojen partitioinnissa X jaetaan ei-tyhjiin osajoukkoihin, jotka ovat keskenään erillisiä ja joiden yhdistys on X. Jokaisella partitioinnilla on vastaava ekvivalenssirelaatio. Kokonaislukujen partitioinnissa luku n esitetään summana positiivisia kokonaislukuja, joista järjestys ei ole olennaista. Esimerkki: 4 = 4, 3+1, 2+2, 2+1+1, 1+1+1+1. P(n) määrittelee kaikkien mahdollisten partitioiden määrän luvulle n.

Tietotekniikassa partitiointi tarkoittaa tallennus- tai muistivarannon jakamista osioihin. Levypartitionointi jakaa tallennustilan erillisiin osioihin, joille voidaan asettaa omat tiedostojärjestelmänsä ja käyttöoikeutensa; nykyisin yleinen standardi on GPT (GUID Partition Table), joka korvaa vanhan MBR-ratkaisun. Muistin partitiointi tarkoittaa alueiden erottelua prosesseille, kuten sivutuksen ja segmentoinnin avulla.

Muita käyttötarkoituksia ovat tilastotiede ja data-analyysi, joissa dataa ryhmitellään tai jaetaan klustereihin. Etymologisesti partitiointi juontaa latinankielisestä partitio-sanasta, joka tarkoittaa jakoa.