Siviiliväestö

Siviiliväestö viittaa kaikkeen väestöön, joka ei ole asevoimien aktiivisia jäseniä. Tämä erottelu on keskeinen kansainvälisessä oikeudessa, erityisesti sodan oikeussäännöissä ja humanitaarisessa oikeudessa. Siviiliväestön suojeleminen on sotilaallisissa konflikteissa ensisijaisen tärkeää.

Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan osapuolet sodassa ovat velvollisia erottamaan sotilaalliset kohteet siviiliväestöstä ja siviilikohteista. Siviiliväestöön kuuluvat kaikki ne henkilöt, jotka eivät ole suoraan osallistumassa sotatoimiin tai jotka eivät kuulu asevoimiin. Tähän sisältyy miehet, naiset ja lapset, jotka eivät ole asepalveluksessa, sekä ne, jotka ovat lopettaneet sotilasuransa.

Kansainväliset sopimukset, kuten Geneven sopimukset, vahvistavat siviiliväestön suojelun merkityksen. Siviilejä ei saa kohdistaa suoranaisiin hyökkäyksiin, eikä heitä saa käyttää ihmiskilpinä. Heidän on saatava asianmukaista kohtelua ja heille on taattava perustarpeet, kuten ravinto, lääkintäapu ja suoja. Sodan kärsineen siviiliväestön auttaminen on kansainvälisen yhteisön vastuulla.