Siviilikohteita

Siviilikohteita ovat tilat, rakennukset ja infrastruktuuri, jotka eivät kuulu sotilaalliseen toimintaan eivätkä ole pääasiallisia taistelupaikkoja. Esimerkkejä ovat asuinalueet, koulut, sairaalat, kirkot sekä veden- ja energianjakelu-, viestintä- ja kulkuyhteydet. Myös tuotekehitykseen tai teolliseen tuotantoon liittyvät tilat voivat olla siviilikohteita, jos niiden tarkoitus ei ole sotilaallinen. Joissakin tapauksissa kohteet voivat olla dual-use-tilanteita, joissa sekä siviili- että sotilasalueiden käyttöä esiintyy.

Kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa siviilikohteita suojellaan lainsäädännön periaatteilla, kuten erottelulla (taistelijoiden on erotettava sotilaalliset kohteet siviileistä) ja suhteellisuusperiaatteella (isku saa olla oikeutettu ottaen huomioon sen välttämättömyyden sotilaallisen tavoitteen saavuttamiseksi sekä siviilien riskit). Lisäksi on noudatettava varotoimia siviilien vahinkojen minimoimiseksi. Siviilikohteisiin kohdistuvia iskuja sekä niiden suunnittelua ja toteutusta säätelevät Geneven yleissopimukset sekä niihin liittyvät lisäpöytäkirjat ja valistus- sekä oikeuskäytännöt. Tekoja, joissa siviilien suojelua rikotaan tarkoituksella tai huolimattomasti, pidetään useimmiten sotarikoksina.

Käytännössä siviilikohteiden suojeleminen tarkoittaa sekä oikeudellisia velvoitteita että humanitaarisia periaatteita, joiden tavoitteena on vähentää sodankäynnin inhimillistä kärsimystä. Konflikteissa siviilikohteisiin kohdistuvien iskujen raportointi ja tutkinta ovat keskeisiä keinoja kansainvälisen oikeuden noudattamisen valvomisessa.