Sinuttelusta

Sinuttelusta on kyse siitä, että kahden ihmisen välisessä puheessa toinen henkilö puhuttelee toista käyttämällä sinä-muotoa (sinä, sinut, sinun) sen sijaan, että käytettäisiin muodollista te-muotoa (te, teidän). Ilmiö kuuluu suomen kielen sosiolinguistiseen alueeseen ja kuvaa, miten sosiaaliset suhteet, tilanne ja konteksti vaikuttavat siihen, millaista puhuttelua käytetään. Sinuttelu ei yksin määritä luonnetta, vaan se heijastaa suhteiden epämuodollisuutta, läheisyyttä tai tasa-arvoisuutta.

Taustaa ja konteksti. Teitittelyä on perinteisesti käytetty arvolatautuneissa ja hierarkisissa tilanteissa, kuten viranomaissuhteissa tai vanhempien ja nuorempien välisessä vuorovaikutuksessa. Yhteiskunnan ja kielen modernisoitumisen myötä sinuttelu on yleistynyt erityisesti työpaikoilla, koulutuksessa, media- ja verkko-viestinnässä sekä arkipäivän kohtaamisissa. Alueelliset, ikä- ja toimialakohtaiset erot näkyvät siinä, missä määrin sinuttelu on hyväksyttyä tai odotettua.

Sosiaaliset vaikutukset ja normit. Sinuttelulla voi olla sekä myönteisiä että haasteellisia vaikutuksia: se voi edistää läheisyyttä, nopeuttaa epämuodollista vuorovaikutusta ja luoda tasa-arvoisempaa ilmapiiriä, mutta joissain konteksteissa se koetaan epäkohteliaaksi tai tarpeettoman karuksi. Monissa organisaatioissa on ohjeita tai käytäntöjä siitä, milloin sinuttelua suositellaan ja miten siirtyminen te- ja sinuttelumuotojen välillä tulisi tehdä.

Käytännön huomioita. Jos epäilee, miten tulisi puhutella, voi aloittaa teitittelyllä ja seurata vastapuolen toivetta. Johto- tai asiakkaan mukaan antama signaali (esimerkiksi vastauksen muoto tai suora pyyntö) voi ohjata sinuttelun käyttöönoton. Sinuttelun yleisyyteen vaikuttavat kieliyhteisön normit sekä konteksti ja suhde.