Simaizomzat

Simaizomzat, eli sileä lihas, on tahdosta riippumaton lihaskudos, joka sijaitsee monien elimen onteloiden ja verisuonten seinämissä. Sileä lihas koostuu lieriömäisistä soluista, joilla on yksi keskellä sijaitseva ydin. Toisin kuin luustolihas, sileä lihas on ei-raitainen eikä siinä ole sarkomeereja, mikä mahdollistaa joustavan ja pitkäkestoisen supistumisen sekä kyvyn sopeutua hiljaisiin, jatkuviin jännityksiin.

Solut voivat muodostaa yksikkö- (viskeraalinen) ja monoyksikköisiä rakenteita. Yksi-yksiköinen sileä lihas muodostaa syncytiumin, jossa soluja yhdistävät gap-junctionit mahdollistavat koordinoidun supistumisen. Moniyksiköinen sileä lihas koostuu erillisistä soluista, joilla on oma innervaatio. Sileä lihas esiintyy erityisesti verisuonten tunica mediaa, ruoansulatuskanavan seinämiä, hengitystie-, virtsan- ja lisääntyneiden sukupuolirakkeiden alueilla sekä kohdussa.

Supistuminen on yleensä hidasta ja pitkäkestoista. Regulaatio tapahtuu pääasiassa kalsiumin (Ca2+) kautta, joissa Ca2+ sitoutuu calmoduliiniin ja aktivoi myosiinin kevyiden ketjujen kinasi MLCK, mikä mahdollistaa aktiinin ja myosiinin väliset toiminnot. Rentoutuminen tapahtuu MLCP:n toiminnan myötä. Sileä lihas voi reagoida mekaanisiin venytyksiin, hormoneihin ja neuronivaihteluihin, sekä osoittaa rytmistä tai segmentoitua toimintaa, kuten peristaltiikka ruoansulatuskanavassa.

Kliinisesti sileä lihas on keskeinen mm. suonten ja verenkierron tonuksen, virtsarakon toiminnan sekä kohdun supistuvien rytmien säätelyssä. Sileän lihaksen toimintahäiriöt voivat ilmeneä motiliteetin häiriöinä tai tonuksen epätyypillisenä muutoksena.