Siloksaanit

Siloksaanit ovat yhdisteitä, joiden ydinnä on piin (Si) ja hapen (O) muodostama Si–O–ketju, johon Si-keskus kantaa orgaanisia substituentteja. Yleisin rakenne on lineaarinen polysiloksaani, jota kutsutaan usein polydimetyylisiloksaaniksi (PDMS). Syklistiset siloksaanit muodostuvat rengasmaisista yhdisteistä ja niitä esiintyy pienissä määrissä; niitä käytetään tietyissä sovelluksissa. PDMS on yleisesti käytetty esimerkki, koska se on läpinäkyvä, joustava, kemiallisesti stabiili ja hyvän lämpötilan kestoa sekä eristävyyttä omaava.

Valmistus ja ominaisuudet: Siloksaanit syntetisoidaan kondensaatioreaktioilla, joissa organosilysilashapot tai -yhdisteet hydrolysoituvat ja polymeroituvat. Tuloksena syntyy lineaarisia tai syklistisiä polymeeriyhdisteitä. Niillä on matala reaktiivisuus, erinomainen kemiallinen ja lämmönkestävyys sekä hydrophobin pintaominaisuudet. PDMS on erityisen kiitteenä sekä fysikaalisessa että biologisessa yhteensopivuudessaan, mikä tekee siitä suositun materiaalin eristemateriaaleissa sekä silikonipinnoitteissa.

Käyttökohteet: Siloksaanit ovat keskeisiä kosmetiikassa ja hygieniatuotteissa (dimetikonit), voiteluaineissa, tiivisteissä sekä rakennus- ja elektroniikkateollisuudessa. PDMSia käytetään laajasti myös laboratorio- ja lääketieteellisissä sovelluksissa sekä pintakäsittelyissä, joissa tarvitaan elastista, kestävää suojaa tai eristävyyttä.

Ympäristö ja sääntely: Joidenkin syklististen siloksaanien, erityisesti D4:n ja D5:n, ympäristövaikutukset ovat herättäneet sääntelyn tarvetta; EU:n REACH-ohjelmassa niille on asetettu rajoituksia tai erityisiä arviointi- ja käyttöehdotuuksia. Tutkimukset seuraavat terveys- ja ympäristövaikutuksia jatkuvasti.