Silikonipolymeereja

Silikonipolymeerit ovat synteettisiä polymeereja, jotka perustuvat silikaanin (SiO₂) ja orgaanisten ryhmien yhdistelmiin. Nämä materiaalit tunnetaan erityisesti joustavuudestaan, lämpö- ja kemiallisesta kestävyydestään sekä biologisesta inertisyydestään, mikä tekee niistä arvokkaita monilla aloilla.

Silikonipolymeerit koostuvat pääasiassa siloksanidenssa, jossa silikaanin atomit ovat kytkettyinä orgaanisiin ryhmiin, kuten metyyli-, fenyyli- tai vinyyliyksiköihin. Rakenteensa ansiosta ne voivat olla sekä kiinteitä että nestemäisiä, ja niitä voidaan muokata erilaisiksi muoveiksi, geeleiksi tai öljyiksi. Yleisimpiä silikonipolymeerejä ovat polydimetylisiloksanit (PDMS), jotka ovat läpinäkyviä, lämpöä ja sähköä eristäviä ja kemiallisesti stabiileja.

Silikonipolymeerejä käytetään laajalti lääketieteessä, esimerkiksi implantteina, vuotojen estämiseen ja haavojen hoitoon. Niitä käytetään myös kosmetiikassa, kuten silikonipohjaisissa geeleissä ja voiteissa, sekä teollisuudessa, esimerkiksi eristeinä, voiteluaineina ja muovien lisäaineina. Rakennusteollisuudessa niitä käytetään tiivisteinä ja eristeinä, koska ne kestävät äärilämpötiloja ja säilyttävät joustavuutensa.

Silikonipolymeerien valmistus tapahtuu polykondensaatioreaktiolla tai polyadditiolla, jossa silikaanin ja orgaanisten ryhmien väliset sidokset muodostuvat. Niiden ympäristöystävällisyys on kuitenkin kiistanalainen, sillä niiden valmistuksessa syntyy jätettä ja niiden hajoaminen luonnossa voi olla hidasta. Uusien, ekologisempiin prosesseihin perustuvien silikonipolymeerien kehitys on kuitenkin aktiivista.