Silikoneja

Silikoneja on yleisnimitys piidioksidi-siloksainin (Si–O–Si) sidosketjuja sisältäville polymeereille sekä niihin liittyville organosilikoniyhdisteille. Niiden yhteydessä käytetään termiä silikonit, ja ne muodostavat laajan materiaaliryhmän, joka kattaa sekä elastomeriset silikonomerskikset että öljyt sekä hartsat. Yleisin silikonipolymeeri on polydimetyylisiloksaani (PDMS). Silikoneja voidaan muokata kytkemällä toisiinsa niin, että ne kovettuvat tai verkostuvat, esimerkiksi platina- tai peroksidikatalyysillä.

Ominaisuudet ja luokitus: silikonit ovat lämpötilavaihteluita kestäviä, kemikaaleihin ja kosteuteen vähän reagoivia sekä eristäviä. Niillä on hyvä sähköeristyskyky ja ne voivat olla biologisesti yhteensopivia tietyissä sovelluksissa. Silikoneja on sekä elastomeerisiä tiivisteratkaisuja että öljyjä ja hartseja, ja niiden fysikaaliset ominaisuudet vaihtelevat riippuen rakenteesta ja valmistusmenetelmistä.

Sovellukset: tiivisteet ja liimat rakennusteollisuudessa sekä autoalalla, sähkö- ja elektroniikkakomponenttien eristys- ja potting-materiaalit, lääketieteelliset laitteet ja implantit sekä keittiö- ja ruoanvalmistusvälineet. Silikoneja käytetään myös elintarvikkeille suunnattujen tuotteiden sekä erilaisiin voitelu- ja eristemateriaaleihin.

Turvallisuus ja ympäristö: silikonit ovat yleisesti ottaen turvallisia monissa käyttökohteissa, mutta valmistuksessa ja hävittämisessä on noudatettava alakohtaisia säädöksiä ja ohjeita. Ne ovat usein hyvin pysyviä ympäristössä, mikä huomioidaan kierrätys- ja jätteenkäsittelyssä.