Silikaattimineraalien

Silikaattimineraalit ovat mineraaleja, joiden rakennetta muodostaa pi- ja hapen SiO4-tetraedroista koostuva verkosto. Tetraedreja voi olla erillisiä tai toisiinsa liittyneitä siten, että silikaattimineraalit jaetaan viiteen pääryhmään: nesosilikaatit (erilliset SiO4-tetraedrat, esimerkiksi oliviini ja garnetit), sorosilikaatit (Si2O7-yksiköt, esimerkiksi epidot), inosilikaatit (yksittäiset ketjut kuten pyroxeenit sekä kaksiketjuiset amfibolit), tektosilikaatit (runkorakenne, esimerkiksi kvartsit ja feldspatit) sekä phyllosilikaatit (kerrosmineraalit kuten mika ja klay). Näiden ryhmien sisällä mineraalit voivat ilmentyä erilaisissa kemiallisissa koostumuksissa.

Maapallon kivilajisto koostuu suurelta osin silikaateista. Kvarts (SiO2) ja feldspatit ovat yleisimpiä silikaatteja ja muodostavat suurimman osan maankuoren mineraaleista. Kvartsilla on kovuus 7 Mohs ja se esiintyy kiteisenä sekä mineraloidina, kuten opaalina, jolloin järjestys puuttuu. Feldspatit jaetaan kaliumfeldspatreihin (ortoklaasi) sekä plagioklaaseihin (albite–anortosi). Muita yleisiä ryhmiä ovat phyllosilikaatit, kuten mika- ja klay-mineraalit, sekä nesosilikaatit kuten oliviini ja garnetit. Silikaatit voivat esiintyä sekä maaperässä että kivilajeissa magmakivien kiteytyessä, metamorfisten prosessien kautta tai sedimentaarisina hiukkasina.

Merkitys ja sovellukset: silikaatit muodostavat suurimman osan kivilajeista ja vaikuttavat kivien kovuuteen, kestävyyteen ja värikirjoon. Ne ovat keskeisiä raaka-aineita lasin, keramiikan ja rakennusmateriaalien tuotannossa. Terveysnäkökulmasta kiteinen silica voi muodostaa työperäisiä hengitysteiden sairauksia, joten turvallisuus- ja suojelutoimet ovat tärkeitä.