Silikaanmonomeerejä

Silikaanmonomeerit ovat yhdisteitä, jotka sisältävät piin ja hapen lisäksi ainakin yhden orgaanisen ryhmän, ja jotka voivat polymerisoitua muodostaen silikoneja. Nämä monomeerit ovat tyypillisesti pieniä molekyylejä, joissa piin atomi on keskeisessä roolissa. Yleisimpiä silikaanmonomeerejä ovat organokloorisilaanit, kuten dimetyylidikloorisilaani (Me2SiCl2) ja metyylitrikloorisilaani (MeSiCl3). Kloorisilaanit reagoivat helposti veden kanssa hydrolyysissä, jolloin muodostuu silanoleja (R3SiOH) tai siloksaaneja (R3SiOSiR3).

Hydrolyysireaktion jälkeen muodostuneet silanolit ovat reaktiivisia ja voivat kondensoitua toistensa kanssa, jolloin vapautuu vettä ja muodostuu pysyvämpiä siloksaanisidoksia (Si-O-Si). Tämä kondensaatioprosessi on silikonien valmistuksen perusta. Monomeerien rakenteesta riippuen polymeeriketjuun voi liittyä erilaisia orgaanisia ryhmiä, kuten metyyli-, fenyyli- tai vinyyliryhmiä. Näiden orgaanisten ryhmien valinta vaikuttaa merkittävästi lopullisen silikonipolymeerin ominaisuuksiin, kuten sen joustavuuteen, lämmönkestävyyteen ja kemialliseen stabiilisuuteen.

Silikaanmonomeerejä käytetään laajasti teollisuudessa silikonien valmistukseen, joita puolestaan hyödynnetään monissa sovelluksissa aina tiivisteistä ja liimoista aina lääketieteellisiin implantteihin ja kosmetiikkaan. Monomeerien puhtaus ja reaktiivisuus ovat kriittisiä tekijöitä, jotta saadaan aikaan halutunlaisia silikonituotteita.