Siitepölytyksen

Siitepölytys on kasvien lisääntymisprosessi, jossa siitepöly siirretään heteistä kukalle ja lopulta munasolulle kohti hedelmöitystä. Siitepölytys voi tapahtua sekä itse kukassa (itsepölytys) että eri kukkien välillä (ristipölytys). Ristipölytys lisää usein suvullista monimuotoisuutta ja kasvien sopeutumiskykyä.

Siitepölytys tapahtuu pääasiassa kahdella reitillä: eläinpölytyksen ja ilmanvälityksen kautta. Eläinpölytykseen kukat houkuttelevat mehiläisiä ja muita pölyttäjiä nektarillaan, tuoksullaan ja värikkäillä terälehdillään. Ilmanvälityksessä tuuli tai harvoin vesi siirtää siitepölyn kukasta toiseen. Kun siitepöly laskeutuu vastaanottavalle kukalle, se itää ja pölyputki kasvaa kohti munasolua, mikä johtaa hedelmöitykseen ja siementen muodostumiseen. Itsepölytys on mahdollista joillakin lajeilla, mutta ristipölytys parantaa yleensä geneettistä monimuotoisuutta.

Siitepölytyksellä on keskeinen rooli sekä luonnossa että maataloudessa. Monien viljelykasvien tuotanto riippuu pölyttäjien toiminnasta. Pölyttäjien häviäminen tai heikentyminen elinympäristön, torjunta-aineiden tai ilmastonmuutoksen vaikutuksesta voi heikentää satoa ja biodiversiteettiä. Tuen toimet, kuten kukkivia kasveja sisältävät elinympäristöt ja pölyttäjäystävälliset viljelykäytännöt, voivat parantaa siitepölytyksen laatua.