Siirtymäkieli

Siirtymäkieli on kielitieteellinen termi, jota käytetään kuvaamaan tilaa tai välikieltä, joka syntyy kielenoppimisessa tai monikielisessä vuorovaikutuksessa siirryttäessä yhdestä kielestä toiseen. Käyttö vaihtelee kirjoittajien kesken, mutta se viittaa yleisesti kahteen erilaiseen ilmiöön: oppijan välikieleen (interlanguage) sekä kontaktikielenä toimivaan sillan kieleen, jolla useamman kielen puhujat voivat kommunikoida.

Ensimmäisessä merkityksessä siirtymäkieli on oppijan kehittyvän kielitaidon vaihe, jossa L1:n ja L2:n piirteet sekoittuvat. Rakenteet ovat usein epätäydellisiä ja säännöt muuttuvat oppimisen edetessä. Siirtymäkieli voi sisältää kieliopillisia virheitä, sanavaraston sekoittumista sekä äänteellisiä ja morfologisia piirteitä, jotka heijastavat sekä L1:tä että L2:tä. Se on usein tilapäinen, mutta joissain tapauksissa jotkin piirteet voivat jäädä käyttöön pidemmäksi aikaa, mikä voi johtaa fossilisaatioon.

Toisessa merkityksessä siirtymäkieli viittaa kielenkontaktista syntyvään viestinnän välineeseen, jolla eri kielien puhujat voivat kommunikoida. Tällainen kieli voi kehittyä nopeasti ja olla väliaikainen; sen muoto voi muistuttaa pidginiä tai olla yksinkertaistettu, se ammentaa L1- ja L2-pohjaisista elementeistä ja heijastelee yhteisön tarpeita.

Liittyviä käsitteitä ovat interlanguage, pidgin, kreoli ja lingua franca. Siirtymäkielen käsite ja sen tarkka merkitys voivat vaihdella sen mukaan, millä tutkimus- tai opetustarkoituksella sitä käytetään.