Signaalinlaatuun

Signaalinlaatuun on käsite, joka kuvaa sitä, miten uskottavasti ja käyttökelpoisesti vastaanottimessa palautuu lähetetty signaali. Se kattaa sekä fyysisen signaalin integriteetin että vastaanotetun tiedon käytettävyyden ja ymmärrettävyyden. Laadun arviointi voi nojautua sekä mittauksiin että subjektiivisiin arvioihin, erityisesti ääni- ja videoliikenteessä.

Yleisimmät mittarit signaalinlaadun kuvaamiseksi ovat SNR (signaali-kohinasuhde), SINR (signaali-kohinasuhde interferenssin kanssa), BER (bitin virheprosentti) ja EVM (virhevektorin suuruus). Ääni- ja videoliikenteessä käytetään lisäksi laadun objektiivisia arvioita kuten MOS (mean opinion score) sekä PESQ/POLQA-arvioita; kuvat voivat osoittaa PSNR-arvoja. Lisäksi viive ja jitter vaikuttavat käyttäjäkokemukseen erityisesti reaaliaikaisessa viestinnässä.

Laadun taustalla ovat monenlaiset tekijät, kuten lähettimen ja vastaanottimen välinen kanava, kohina, interferenssi, fading ja monitie-olosuhteet, signaalin häviöt sekä kompressio. Myös verkon kuormitus, komponenttien virheet ja kalibrointi voivat heikentää signaalinlaatuutta.

Mittaaminen ja standardointi perustuvat ITU:n sekä IEEE:n suosituksiin. Laboratorio- ja kenttämittaukset, kuten drive-testit mobiiliverkoissa, auttavat tunnistamaan defekteja ja optimoimaan järjestelmiä. Käytännössä signaalinlaatuun pyritään parantamaan sekä lähettävän että vastaanottavan osan suunnittelulla, kuten virheenkorjaus, modulointi, signaalisuojaus, MIMO-tekniikat sekä kanavakäytännöt.