Sidekudostyypin

Sidekudostyypin käsite viittaa sidekudosten luokitteluun niiden rakenteellisten ja toiminnallisten ominaisuuksien perusteella. Sidekudos muodostaa kehon tukiverkon sekä yhdistää, tukee ja suojaa elimiä. Sen yleinen rakenne koostuu solukosta sekä soluväliaineesta, jossa on kollageenisäikeitä, elastisia säikeitä ja proteoglykaaneja. Solutyypeillä, kuten fibroblasteilla, makrofAGEilla ja muilla immuunisoluihin liitetyillä soluilla, on kudostyypistä riippuva esiintyvyys. Eri sidekudostyypit poikkeavat toisistaan sekä säikeiden järjestäytymisen että soluväliaineen koostumuksen osalta, mikä määrittelee niiden toiminnan.

Löyhä sidekudos on löyhästi järjestäytynyttä, sisältäen runsaasti soluväliainetta ja verisuonia sekä toimien sekä tukirakenteena että aineiden vaihdon paikkana. Tiheä sidekudos koostuu tiheästi pakatuista kollageenisäikeistä; sillä on kaksi päämuotoa: tiivis säännöllinen sidekudos (esim. jänteet, nivelsiteet) ja tiivis epäsäännöllinen sidekudos (monien elinten tukirakenne). Rasvakudos varastoi energiaa, eristää ja vaimentaa iskua. Rustokudos on jaettu hyaliiniseen rustokudokseen sekä elastiseen rustokudokseen sekä fibrocartilagineihin (fibro-rustokudos); rusto on avaskulaarista ja saa ravinteensa ympäröivästä kudoksesta. Luukudos on mineralisoitua sidekudosta, joka muodostaa luuston, suojaa elimiä sekä tukee lihasten liikettä ja veren muodostusta pikkulampuissa. Veri on erikoistunut sidekudostyyppi, jossa veriplasma sisältää punasoluja, valkosoluja ja verihiutaleita; veri toimii hapen ja ravinteiden kuljetuksessa sekä immuunipuolustuksessa ja hyytymisessä.