Seosmetallit

Seosmetallit ovat materiaaleja, jotka koostuvat kahdesta tai useammasta komponentista, joista vähintään toinen on metalli. Seosten tarkoituksena on saavuttaa ominaisuuksia, joita yksittäisistä aineista ei helposti saada: suurempi lujuus, kovuus, parempi kulutuskestävyys, korroosionkestävyys tai keveys. Ominaisuudet määräytyvät sekä valittujen alkuaineiden että niiden suhteiden että käytetyn käsittelyn perusteella. Seokset voivat olla seosaineiden yhdistelmiä tai monimutkaisempia, joissa mikrorakenne muovautuu lämpökäsittelyn vaikutuksesta.

Seokset jaetaan yleisesti ferroseihin (rauta-/teräperusteisiin) ja ei-ferroseihin (ei-rautaisia). Ferroseihin kuuluvat teräkset ja valurautat, joissa pääaineena on rauta. Ei-ferroseissa ovat esimerkiksi alumiini-, magnesium-, kupariseokset sekä titaani- ja nikkelipohjaiset seokset. Tunnettuja esimerkkejä ovat teräs, ruostumaton teräs ja valurauta; alumiini- ja magnesiumseokset; pronssi (kupari ja tina), messinki (kupari ja sinkki) sekä korkean lämpötilan sovelluksiin käytettävät superseokset kuten titaanin- ja nikkelipohjaiset seokset.

Valmistusprosessi koostuu sulatuksesta, sekoittamisesta ja muotoilusta sekä usein lämpökäsittelystä. Muotoilun tekniikat voivat sisältää valun, valssauksen, puristuksen ja hitsauksen. Lämpökäsittely, kuten karkaisu, annealointi tai pehmennys, muokkaa mikrorakennetta ja siten ominaisuuksia.

Käyttökohteet vaihtelevat rakennusteollisuudesta auto- ja ilmailuteollisuuteen sekä elektroniikkaan. Seokset tarjoavat ratkaisuja, kun tarvitaan yhdessä keveyttä, kestävyyttä ja kustannustehokkuutta. Seoksien kierrätys on yleistä, mikä tukee kiertotaloutta ja resurssien säästöä.