Semikonservatiivisessa

Semikonservatiivinen replikaatio on DNA:n replikaatiometodi, jossa jokainen uuden kaksijuosteisen DNA-molekyylin juoste koostuu yhdestä vanhasta ja yhdestä uudesta juosteesta. Tämä malli erosi konservatiivisesta ja dispersiivisestä vaihtoehdosta, ja se sai vahvistuksen Meselson–Stahlin kokeissa vuonna 1958. He osoittivat käyttämissään bakteeri E. coli:ssa, että uudenDNA:n tiheys jakautui havaituin menetelmin siten, että jokaisessa uudessa molekyylissä on yksi vanha juoste ja yksi uusi juoste.

Mekanismi perustuu periytyvyyteen ja entsymaattiseen toimintaan. DNA-helikaasi avaa kaksoiskierteen, jolloin replikaatioreuna muodostuu replikaatiohaarukaksi. Primase synnyttää lyhyen RNA-primelin, jonka päälle DNA-polymeraasit lisäävät uudesta juosteesta komplementaarisia nukleotideja 5'–3' suuntaan. Johtuva juoste syntyy jatkuvasti, kun taas lagging-juoste muodostuu Okazaki-fragmenteista, joita korjataan ja liitetään yhdistyneeksi kokonaisuudeksi DNA-ligaseen avulla. Vanha juoste toimii mallina uuden juosteen synteesille, jolloin kummankin tytärmolekyylin toinen juoste on vanha ja toinen uusi.

Sovellus ja merkitys: semikonservatiivinen replikaatio on yleinen sekä prokaryooteissa että eukaryooteissa, ja replikaatio on usein bidirectional ja useilla alkuperäisillä origoneilla. Prosessi on keskeinen geneettisen tiedon säilyttämisessä ja vähentää virheitä yhdessä proofreading- ja korjausmekanismien kanssa. Se on perusta moderneille molekyylibiologialle ja genetiikan ymmärrykselle.

---