Selkäkalvot

Selkäkalvot ovat ohuita kudoskalvoja, joita käytetään kuvaamaan kalvoa tai kalvoihin viittaavaa rakennetta, joka sijaitsee eläimen selkäpuolella. Termi on yleisnimenomainen eikä viittaa yhteen tarkkaan anatomiseen rakenteeseen kaikissa yhteyksissä. Käyttö vaihtelee lajin ja tieteenalan mukaan, ja se voi viitata sekä keskushermostan selkäpuolisiin kalvoihin että erilaisiin dorsal-alueen kalvoihin eläinryhmittäin.

Vertebratそこで selkäkalvot viittaavat yleisesti selkäytimen ympärillä sijaitseviin kalvoihin, joita kutsutaan selkäkalvoiksi tai spinal meninges. Näihin kuuluu yleensä kolmen kalvokerroksen kokonaisuus, joiden tehtävä on suojata keskushermostaa, tukea sitä ja mahdollistaa aivo-selkäydinestettä (CSF) ympäröivän nesteen kiertymisen. Näiden kalvojen lisäksi on tilat, kuten subaraknoidinen tila, jotka sisältävät CSF:tä.

Monilla selkärangattomilla eläimillä vastaavaselänpuolisiin kalvoihin viitataan myös termillä selkäkalvot, mutta rakenne ja tehtävät voivat poiketa suuresti. Ne voivat muodostua osaksi ruumiinpeitettä, iho- tai sidekalvosta sekä mantelikalvosta ja osallistua tehtäviin kuten suojaamiseen, hengitykseen tai kehon erotteluun. Eri ryhmillä dorsalkalvot ovat usein osa anatomian eriytyneisyyttä ja niiden tarkka rooli vaihtelee lajin mukaan.

Kliinisesti termillä selkäkalvot voidaan viitata selkäydin- tai selkäalueen kalvorakenteisiin. Niiden vaurio, tulehdus tai vuoto voi johtaa komplikaatioihin, kuten infekioihin (esimerkiksi meningiitti), hermoston toiminnan häiriöihin tai CSF-tasapainon muutoksiin. Termi on vakiintunut yleiskielessä, mutta tieteellisessä kontekstissa käytetään tarkempia nimityksiä sen mukaan, mihin kalvoon tai rakenteeseen viitataan.